Akateeminen Karjala-Seura, AKS (1922–1944) oli niitä järjestöjä, jotka piti lakkauttaa Suomelle 1944 sanellun välirauhansopimuksen perusteella. Mikä teki seurasta niin vaarallisen, ettei sen toimintaa voitu sallia sodasta rauhaan siirtyvässä maassa?
AKS:n ideologia nousi 1800-luvulla heränneestä suomalaiskansallisesta hengestä. Sen toiminta perustui suomensukuisten kansojen yhteisen heimohengen vaalimiseen, ja nimensä mukaisesti se ylläpiti ajatusta suomensukuisten asuttaman Itä-Karjalan läheisistä yhteyksistä Suomeen.
AKS otti erityisesti maanpuolustushengen kasvattamisen keskeiseksi toimintamuodokseen. Seura ennusti Suomen joutuvan Neuvostoliiton hyökkäyksen kohteeksi. Niinpä se oli aloitteentekijänä, kun Karjalan kannasta linnoitettiin vapaaehtoisin voimin talvisodan alla kesällä 1939.
Seuran vaikutus ei päättynyt sen lakkauttamiseen. AKS oli toiminta-aikanaan kouluttanut valtaosan silloisesta ylioppilasnuorisosta ihanteittensa mukaan. Sen kasvatit olivat merkittävissä asemissa sodanjälkeisinä vuosikymmeninä, jolloin jouduttiin monin tavoin taistelemaan suomalaisen elämänmuodon säilymisestä.
Tässä kirjassa ansioituneet historiantutkijat valottavat seuran olemusta ja toimintaa sellaisista näkökulmista, joista sitä ei aiemmin juuri ole tarkasteltu.