Kesän 1952 olympiahuuma tuntuu jälkikäteen itsestään selvältä osalta Helsingin historiaa, mutta sitä se ei sittenkään ollut. Miten kisat saatiin ja mitä ne merkitsivät Helsingille ja helsinkiläisille? Millaista kaupunkilaiselämä oli tuolloin Helsingissä ja mitä muuta kaupungissa tapahtui vuonna 1952?

Professori Laura Kolbe kuvaa, kuinka kisoihin valmistautuvan Helsingin suurkaupunki-identiteetti vahvistui. Suomen pääkaupungin vetovoima tuntui kaikkialla maassa. Uusia esikaupunkeja suunniteltiin liitosalueille ja kaupunkia ehostettiin ja kunnostettiin olympialaisia varten.
Dosentti Samu Nyströmin osuudessa tarkastellaan kirjasarjan aiemmista teoksista tutuksi tulleella tavalla kaupunkilaisia ja kaupunkielämää ja piipahdetaan esimerkiksi Eläintarhan ajoissa.
Jari Kupila kuvaa henkistä jälkeä, jonka olympiaisännyys jätti. Syntyi visio kansainvälisten suurtapahtumien kaupungista, idän ja lännen kohtauspaikasta.
Mutta miksi köyhä maa ylipäänsä haki kallista kisahanketta? Ja miksi olympiapäättäjät antoivat vuoden 1947 poliittisessa tilanteessa kisat maahan, joka soti Saksan rinnalla, jonka edustaja KOK:ssa istui sotasyyllisenä vankilassa ja jonka yllä leijui uhka kommunistien vallankaappauksesta?

Teos jatkaa Helsinki-kirjasarjaa, jossa on aikaisemmin julkaistu Helsinki 1918 – Pääkaupunki ja sota, Helsinki 1945 – Pääkaupunki ja rauha sekä Helsinki 1939 – Pääkaupunki ja suuri käänne.