Jatkosodan ja vuoden 1944 välirauhansopimuksen jälkeisessä murroksessa Suomen poliittinen järjestelmä oli koetuksella. Äärivasemmisto pyrki käyttämään tilannetta hyväkseen johtaakseen maan sosialismiin ja edelleen kommunismiin. Keitä olivat nämä Suomen soluttajat ja sosialisoijat, joille valta maistui? Mistä he tulivat ja millä keinoin he pyrkivät päämääräänsä? Tämä kirja pyrkii vastaamaan näihin kysymyksiin.

Samalla paneudutaan siihen, miten poikkeuslakiin perustunutta henkilökohtaisen vapauden rajoittamista eli turvasäilöön sulkemista käytettiin politiikan välineenä. Samoin valotetaan sitä pitkälti tähän saakka vaiettua tosiasiaa, että Suomesta lähti sodanjälkeisinä vuosina huomattava määrä poliittisia pakolaisia, jotka tunsivat olevansa uhattuja kotimaansa uudessa sodanjälkeisessä komennossa.

Kirja kattaa vuodet 1944‒1953 eli ajan välirauhansopimuksesta Stalinin kuolemaan. Se pyrkii vastaamaan myös siihen, miksi suomalaisen yhteiskunnan muutosyrityksissä ei onnistuttu – tai onnistuttiinko sittenkin osittain.