Sotilaat, jotka vapauttivat Saksan natsivallasta, toivat mukanaan uutta kärsimystä lukemattomille naisille.
Arviolta miljoona naista ja tyttöä – sekä suuri määrä miehiä – joutui toisen maailmansodan jälkeen seksuaalisen väkivallan uhriksi kaikkialla Saksassa.
Vastoin yleistä käsitystä raiskaajia eivät suinkaan olleet vain neuvostosotilaat, vaan myös suuri joukko amerikkalaisia, englantilaisia ja ranskalaisia sotilaita katsoi oikeudekseen käyttää hyväkseen voitetun kansan naisia.
Laajaan tutkimustyöhön perustuva teos käsittelee toisen maailmansodan viimeisten päivien ja Saksan miehityksen päättymisen välistä ajanjaksoa vuosina 1945–1955. Historioitsija Miriam Gebhart on kerännyt kirjaansa varten aineistoa mm. poliisin, kirkon ja sairaaloiden arkistoista sekä uhrien henkilökohtaisista päiväkirjoista. Tuloksena on järkyttävä kuvaus sodanjälkeisen vuosikymmenen aikana laajasti harjoitetusta seksuaalisesta väkivallasta sekä siitä välinpitämättömästä kohtelusta, jota raiskauksen uhrit saivat myöhemmin osakseen niin lääkäreiltä, sosiaalityöntekijöiltä kuin oikeusistuimiltakin.
Gebhartin kirja nostaa päivänvaloon epämiellyttävän totuuden liittoutuneiden sotilaiden käytöksestä sodanjälkeisessä Saksassa. Se on myös merkittävä puheenvuoro keskustelussa nykypäivän konflikteissakin aseena käytettävästä seksuaalisesta väkivallasta.