Matti Paloheimo kertoo omaan jäljittelemättömään tyyliinsä miten tulla toimeen sen tosiasian kanssa, että tietyssä vaiheessa elämää kehosi on huomattavasti vanhempi kuin mielesi.

Vanheneminen on tosiasia, johon on sopeuduttava. Sopeutuminen ei kuitenkaan tarkoita luovuttamista. Oma vanhenemisensa on pakko hyväksyä, mutta ei ole pakko hyväksyä minkälaista vanhenemista tahansa. Kuvaan astuu taistelumieli, kampoihin paneminen.

Kirpeän humoristisen tekstin ytimestä löytyy vanhenemisen vaivoihin oiva lääke: asennemuutos. On ryhdyttävä kriittiseksi. Se tarkoittaa tosiasiat hyväksyvää, mutta kaikki muut asiat kyseenalaistavaa elämää.

”Suhtaudun vanhenemiseen kärttyisästi. Vanheneminen on kuitenkin jo käsitteenä kevyenlainen, teinitkin vanhenevat. Todelliselle epämukavuusalueelle joudutaan, kun aletaan puhua vanhuudesta. Suhtaudun erityisen kärttyisästi vanhukseksi tulemiseen.”