Taiteilijaksi kutsuttu mies kärsii avovankilassa tuomiota henkirikoksesta. Maalaaminen ja musiikki tuovat helpotusta pään sisäiseen kaaokseen, mutta rakkauden ja vapauden kaipuu tekevät elämästä sietämätöntä. Mies päättää ottaa hatkat.
Naiskauneudesta yhä uudelleen hurmioituvan miehen ei ole vapaudessakaan helppo ottaa elämää hallintaan. Lähes hilpeästi alkava pakomatka muuttuu pian naisten ja huumeiden pyörityksessä syöksykierteeksi. Elämä on tragikomediaa, jossa kyyneleet eivät ole koskaan kovin kaukana.
Ja miksi mikään ei ole tarpeeksi? Miksi kaikki tuntuu vieraalta? Riittääkö iho, jos tahtoo yhteisen pään? Vain yksi asia on selkeääkin selkeämpi: vankilaan mies ei aio enää palata.
Riku Rujon esikoisromaani on raju, eroottinen kertomus päihteidenkäytöstä, rakkaudesta ja vapaudenkaipuusta. Se on nälkäinen romaani, joka tihkuu lihanhimoa ja levottomuutta.
Rujo piirtää kuvaa niin, että hiili roiskuu, ja kuljettaa lukijan hurmahenkisestä paatoksesta suvantoihin, joissa elämän kauneus ihastuttaa. Lacrimosa on kuin energinen keikkasetti ja jokainen sen kohtaus rakenteeltaan kuin biisi.

"Kuu solahti lampeen ja amfetamiini suoneen. Minä tunsin aavistuksen, mieleni havahduksen. Värähdin niin kuin hevoset värähtävät, kun niitä hipaisee. Ja sieltä se tuli. Näkymätön koura nosti takaraivoni pystyyn. Mä tarkoitan mitä mä sanon. Pirin ensikohahdus tuntuu siltä. On kuin menisi kyykkyyn päätään seinään nojaten ja päänahka rullautuisi ylös."