Mies miettii oman elämänsä kääntöpaalulla suhdetta ikään, elämään, haikeaan ja väistämättä häipyvään nuoruuteen.
Panu Rajala seuraa valppaasti maan ja maailman tapahtumia. Sota ryskii idässä, kotimaassa käydään vaalitaistoa, mutta miehen oma mieli täyttyy muistoista ja läheisistä elämyksistä. Onko mielen tasapaino löytynyt monien kompastusten jälkeen?
Mitä hän on vuosikymmenten matkalla löytänyt? Onko rakkaus tätä, mistä hän juuri nyt saa nauttia? Onko hän oppinut myös antamaan sitä naiselleen? Mitä se onni lopultakin on, jota me niin vaikeasti tavoittelemme?
Panu Rajala kertoo häilymisestä, miehen iloista ja innoituksen hetkistä, luetuista kirjoista ja kulttuurisista kokemuksista, jatkuvasta liikkeestä niin Helsingin Punavuoressa kuin Hämeenkyrön hiljaisilla mailla, romantiikasta Pariisin Montmartren rinteillä ja heittäytymisestä Suomen suveen, rakkaan savusaunan mustaan syliin.
Mies tuntee päivien vähenevän, elämän hupenevan, mutta vielä kuumottaa hiillos, vielä hehkuu halu ja sytyttää naisen kosketus, vielä on tehtävää ja tulta ennen kuin edessä on tuhka ja multa.