Ensimmäinen kokonaisvaltainen ja paljon uutta tietoa tarjoava elämäkerta Vihtori Kosolasta, oikeistoradikaalista kansanliikkeen keulamiehestä, joka elää myyttisenä hahmona suomalaisessa historiamuistissa.

Vihtori Kosola (1884–1936) muistetaan lähinnä lapuanliikkeestä ja Mäntsälän kapinasta.
Hän oli paljon muutakin: edistyksellinen maanviljelijä, jääkärivärvääjä, kalterijääkäri ja vuoden 1918 sisällissodassa armoton konekiväärimies. Hän oli 1920-luvulla johtava lakonmurtaja ja eteläpohjalainen maalaisliittolainen järjestöjyrä, joka nousi hiukan sattumalta joulukuussa 1929 kommunisminvastaisen taistelun keulakuvaksi.
Kosola ei koskaan mittauttanut kannatustaan vaaleissa, mutta lapuanliikkeen johtaja hän oli. Lapuan kirkkoherra K. R. Kares julisti hänen olevan Jumalan valitsema kansanjohtaja.
Kosola oli uransa huipulla Talonpoikaismarssissa heinäkuussa 1930. Paikalla olivat presidentti, pääministeri ja Mannerheim sekä 12 000 osanottajaa tässä itsenäisen Suomen siihen asti suurimmassa marssissa.
Vihtori Kosolan tarinalla on traaginen loppu. Lapuanliike lakkautettiin, ja Isänmaallisessa kansanliikkeessä hän oli vain keulakuva, joka syrjäytettiin. Vihtori alkoholisoitui ja hänen elämänsä päättyi vain 52-vuotiaana joulukuussa 1936.