Ilkka Koivisto (1926–2012) oli koko kansan luontosetä, joka tuli tunnetuksi radion luontoilloista, tv-ohjelmista, lehtikirjoituksista ja vuosistaan Korkeasaaren johtajana.

Viimeiseksi jääneessä kirjassaan, joka julkaistaan postuumina, Koivisto pureutuu tarinoiden kautta ihmiselämän moninaisiin kysymyksiin. Teos on eräänlainen testamentti, jossa hän avaa ajatteluaan ja elämänkatsomustaan yllättävistäkin näkökulmista.

Ilkka Koivistolle ominaiseen tapaan tarinoita siivittää hyväntahtoinen huumori, mutta paikoin sarkastiset sivallukset osuvat terävästi kohteeseensa. Jos Koivisto oli nimenomaan eläinten käyttäytymisen tarkkailijana ja tulkitsijana mestarillinen, varsin tarkkanäköiseksi hän osoittautuu myös ihmisluonteen suhteen.

– Ette kai te ehdota kilpailua? Heli kysyi.

– Mikäs vika kilpailussa on? Pasi tokaisi.

– Siinä on vikaa paljonkin, Heli sanoi. – Minun kuppini on ollut täynnä jo kauan.

– Eikö kilpailu ole kuitenkin perusvietti? Anssi kysyi.

– Vaikka olen biologi, niin tuo sana närästää. Onhan meillä muitakin viettejä, jotka on paras pitää aisoissa.

(Tarinasta Ovela lintubongari)