Kun Aiju ja Nina kohtaavat laivalla, alkaa matka menneisyyteen. Naisia yhdistää sama lapsuuden synkkä varjo, sota. Vuoden 1941 tapahtumat ovat jättäneet jälkensä molempiin. Toinen koki ne suomalaisessa sotasairaalassa, toinen Ravensbruckin keskitysleirillä Saksassa.
”Elämän totuutta etsi”, lukee sotasairaalan seinällä. Kappale totuutta paljastuu pienelle Aijulle, kun hän leikkauksen jälkeen vaeltaa sairaalan käytävällä keskellä sen veristä arkea ja haavoittuneiden kipua. Ninalle totuus näyttäytyy keskitysleirin häikäilemättömänä juutalaisvihana ja väkivaltana, joka ei säästä edes pienimpiä lapsia.
Teos kuvaa koskettavasti sodan kauhut kahden lapsen näkökulmasta. Se kertoo myös 34 surmatun lapsen viimehetkien tarinan ja kuljettaa lukijan näiden mykistävälle muistomerkille idylliseen Viron kylpyläkaupunkiin.
Sota on raateleva peto, joka hellittämättä kiertää maailmaa. Lapsena koettu tuho, perheiden hajoaminen, pelko, kuolema, suru ja ikävä ovat viiltäneet syvälle Aijun ja Ninan sisimpään. Niiden jättämät arvet eivät ole hävinneet. Anteeksi voi antaa, mutta kaikkea ei saa unohtaa.
Sävähdyttävä romaani avaa sota-ajan lasten maailman, niin toden kuin mielikuvituksen ja muistot, valon ja varjon sävyjä vaihdellen.