Nuoren tervolalaisen runoilijan vahva ja omaleimainen esikoiskokoelma, joka luotaa elämää tummissa ja väkevissä vesissä. Slungan rohkeat ja teeskentelemättömät tekstit haastavat katsomaan maailmaa pelottomasti ja rehellisesti. Nuoren naisen taival lapsesta aikuiseksi kulkee maassa, jossa ”aurinko on suurimman osan ajasta varjoja hangilla”. Naisen elämän koko kirjo saa uuden ilmaisun verevissä teksteissä. Proosa- ja vapaamittaiset runot muodostavat viiden osion kokonaisuuden, jossa lapsuuden ja nuoruuden kipeät muistot, pettymykset ja haaveiden särkyminen sekä rakkauden ja kohtaamisen kaipuu käyvät viiltävää vuoropuhelua. Tummien sävyjen keskeltä nousee uuden elämän ja toivon valo. Poltetaan kynttilöitä. Sytytetään tulet.  Jokainen nainen on tulen kajo rinnoillaan kaunis.Lanteiden täysikuu kirkas, kirkas.   Pohjoisen nainen onpakkasen ottama, sen jäljiltä jäänliukas, liukas.  Lämmittää et voi tarpeeksi. Rakasta jos kykenet.

Katso myös juttu Helistä Kalevassa 3.2.