Toisen maailmansodan jälkeen Mengele eli piilossa 34 vuotta, joista yli puolet Brasiliassa. Hän onnistui pakenemaan oikeutta, Israelin salaista palvelua ja natsien metsästäjiä kuolemaansa asti. Tämän mahdollisti pieni eurooppalaisten piiri, joka halusi auttaa häntä loppuun asti.

Kun kirjan kirjoittaja Betina Anton oli kuusivuotias, hänen opettajanaan Brasiliassa oli salaperäinen Liselotte-täti. Myöhemmin Antonille selvisi, että opettaja oli pyörittänyt Brasiliassa 20 vuotta verkostoa, jonka tehtävänä oli suojella natsirikollisia – ja Josef Mengeleä.
Kun Mengele hukkui vuonna 1979, itävaltalaissyntyinen Liselotte Bossert hoiti hautajaisjärjestelyt niin, että Mengele haudattiin São Paulon esikaupunkiin Wolfgang Gerhard -nimisenä miehenä.
Journalistina työskennellessään Betina Anton halusi viimein selvittää, kuka Liselotte Bossert oli oikein ollut ja millaista elämää Mengele oli Brasiliassa elänyt. Hänen onnistuikin löytää 90-vuotias Bossert, mutta tämä ei halunnut puhua menneistä mitään. Sen sijaan Anton sai eri tahoilta uhkauksia ja varoituksia olla sekaantumatta juttuun.
Viisi vuotta Anton keräsi Mengelestä ainutlaatuista ja ennen julkaisematonta aineistoa. Paljastui aivan uudenlainen kuva miehestä, joka onnistui piilottelemaan läpi elämänsä jäämättä kiinni. Miten on mahdollista, ettei liittovaltion poliisi tiennyt mitään Mengelestä 20 vuoteen, ja miten hän pystyi luomaan ympärilleen piirin, jossa saattoi puhua saksaa, säilyttää aatteensa ja pitää yhteyttä entiseen kotimaahansa, mm. poikaansa Rolfiin.