3 vuotta, 4 kuukautta ja 16 päivää helvetissä

Professori Paavo Yli-Vakkurin aiemmin julkaisemattomat muistiinpanot sotavankiajalta kertovat karua tarinaa Neuvostoliiton vankileirien järkyttävistä olosuhteista. Samalla ne ovat tarina periksiantamattomuudesta, toivosta ja selviytymisestä.

Yli-Vakkuri jäi venäläisten vangiksi elokuussa 1941. Väkivaltaisten kuulustelujen jälkeen hänet lukittiin vankeja täynnä olevaan junanvaunuun matkalle tuntemattomaan. Liki kuukauden kestänyt matka oli helvetillinen. Yhä kauemmas itään kuljetettavat vangit olivat välillä kokonaan vailla ruokaa ja vettä, haavoittuneiden vammat mätänivät, sairaat kuolivat ja haju oli hirveä. Pahinta oli kuitenkin jopa 52 pakkasasteeseen hiipivä kylmyys. Leireillä eivät olosuhteet olleet sen paremmat.

Kaksi vankilaa, seitsemän vankileiriä ja 1234 päivää olosuhteissa, joista vain ihmeen kaupalla saattoi selvitä hengissä. Tarina on ainutlaatuinen, sillä sotavankeihin sodan jälkeisinä vuosina kohdistettu epäilys ja häpeän stigma johti siihen, että useimmat heistä vaikenivat.

Yli-Vakkurikaan ei juuri puhunut vankeusajastaan. Vasta elämänsä loppupuolella hän kirjoitti kokemuksensa muistiin, mutta kielsi kuitenkin julkaisemasta niitä ennen kuolemaansa.
Säkkinen on taustoittanut muistiinpanoja monipuolisesti ja teoksessa on aiemmin julkaisematonta kuvitusta.