Juha-Pekka Inkinen alkoi vuonna 1986 tallentaa kamerallaan helsinkiläisiä bussipysäkkejä ja niillä odottelevia ihmisiä. Kuvista koostui visuaalinen aikamatka, joka on arkisuudessaan suorastaan absurdin hauska.
Inkinen kuvasi pysäkkejä 17 vuoden ajan, kunnes lasikuituinen pysäkkikatosmalli vaihdettiin vuonna 2003 lasiseen. Kirjan kuviin liittyvät lyhyet, ajatuksia kutkuttavat tekstit syventävät kiehtovaa näkymää kadonneeseen aikaan.
Pysäkkien mainosplakaatit ovat olleet osa päivittäistä elämäämme. Jostain mielen syövereistä pulpahtelee unohtuneita muistoja, kun niitä näkee vuosien jälkeen uudelleen.
Inkinen pohtii valokuviensa kautta ajan mysteeriä. Mitä aika on? Mitä se tekee? Voiko sen nähdä? Mistä syntyy ajankuva?
Inkisen avaamaa kysymystä ajan luonteesta taustoittaa teoksen esipuheessa tähtitieteen emeritusprofessori Esko Valtaoja. Onko aikaa olemassa, jos kukaan ei ole seuraamassa sen kulkua?