”Päivä on iso ja kirkas, tuuli ravistaa rukouslippuja kiviröykkiön laella, ja olen ehkä tulossa tänään hulluksi. Seppo ei ole sanonut yön jälkeen mitään enkä minä liioin; en tiedä miten pitkään yllätyksiä sietää, ennen kuin jompikumpi tosiaan menettää järkensä.”

Suomalainen musiikintutkija, Seppo, lentää Mongoliaan tutkimaan muinaista hevosenpääviulua, morin huuria. Lennolla Mongoliaan Sepon vieressä istuu walesilainen eläinlääkäri, Rhys Davies. Tämä on matkalla etsimään kaviokuumeen aiheuttajaa mongolialaisten hevosten perimästä. Miehet päätyvät tekemään tutkimuksiaan samaan jurttakylään, mutta eivät osaa aavistaakaan, kuinka heidän kohtalonsa nivoutuvat vielä yhteen.

Oudot tapahtumat saavat Sepon epäilemään, että jotain on pahasti vialla. Tutkijoita seurataan läheisessä kaivoskaupungissa ja Suomessa kovistellaan Sepon tytärtä ja tämän äitiä. Jurttakylän tunnelma kiristyy uhkaavasti, kun molemmat tutkijat ovat oivallustensa kynnyksellä. Miehet epäilevät niin omia tietojaan kuin tulkkia ja toisiaankin. Pelot saavat vahvistuksensa, kun Seppo ja Rhys hylätään keskelle Gobin autiomaata. Matka, jonka piti olla vain arkista tutkijantyötä, muuttuu yllättäen tuskaiseksi vaellukseksi armottomassa hiekkaerämaassa. Kuka haluaa säilyttää historian salaisuudet hinnalla millä hyvänsä?

Miehet saavat huomata löytäneensä jotain sellaista, jonka jokin taho haluaa jäävän pimentoon. Vanhoista asiakirjoista hahmottuu tarina, joka ulottuu koko mantereen ja menneen vuosisadan yli.

Hienossa esikoisromaanissa soi hevosenpääviulu ja maistuu aron hiekkapöly. Se on tarina kätketystä historiasta sekä rakkaudesta, jota kukaan ei osaa odottaa.