Suomen kansallisvalokuvaajaksikin mainitun I. K. Inha oli paitsi valokuvauksen mestari, myös lehtimies, kirjailija, taidekriitikko ja suomentaja. Inhan henkilökuvan kirjoittajalla on ollut käytössään varsin ainutlaatuista materiaalia: kirjeitä, valokuvia, ostoskuitteja sekä Inhan sukulaisten kirjallisia ja suullisia muisteluita.

Inha (alkuaan Konrad Into Nyström) syntyi 12.11.1865 Virroilla perheen yhdeksäntenä lapsena. Ylioppilaaksi päästyään Inha aloitti estetiikan, suomen kielen ja historian opinnot Helsingin yliopistossa.

Maailmanmatkailusta aina haaveillut Inha teki ylioppilaskeväänään pitkän pyöräretken Saksaan. Nuori lehtimies raportoi matkansa usein surkuhupaisatkin vaiheet Uudelle Suomettarelle. Vuosina 1889–1890 Inha kuvasi maisemia Saksassa, Itävallassa ja Italiassa. Suomen taiteen kultakauden muiden mestarien tavoin myös Inha toi kansainvälisiä vaikutteita maamme kulttuurielämään.

I. K. Inhan lehtimiesura oli kiintoisa ja menestyksekäs, mutta hän luopui kuitenkin vähitellen lehtityöstä voidakseen keskittyä valokuvaukseen ja kirjoittamiseen. Inha kierteli valokuvauskoneineen ja muistilehtiöineen maamme joka kolkan.

Inhan suuri rakkaus oli Aino Krohn, sittemmin Kallas, mutta tunteet eivät saaneet vastakaikua. Inha ei koskaan perustanut perhettä, mutta ystäviä häneltä ei sen sijaan puuttunut. Kirjailija- ja taiteilijaystävistä mainittakoon Juhani Aho, Pekka Halonen, Eero Järnefelt, Kaarle Krohn ja Jean Sibelius.