Kukaan muu kuin Hertta ei voi minua korjata.
Kipu nousee, laajenee kehossani, repii mennessään riekaleiksi kaiken.
Sieluni jäi neljänteen Ruisrockiimme.
Hetkeen, jossa näin Hertan viimeisen kerran.

Meitä oli kaksi on romaani kaksossisaren menetyksestä ja sitä seuranneesta mysteeristä, joka murtaa mielen.
Iiriksen kaksossisko Hertta katoaa ylioppilaskirjoitusten jälkeisenä kesänä Ruisrockissa, kuin maan nielemänä. Surun musertama Iiris yrittää jatkaa elämäänsä, valmistuu ammattiin, perustaa perheen ja saa tyttären, mutta ilman siskoa – vielä kymmenen vuoden jälkeenkin hän tuntee elävänsä puolikkaana.
Syyllisyys, suru ja nähdyksi tulemisen jano kaihertavat Iiriksen sisintä. Hän kehittää monimutkaisen tavan selvitä elämästä. Hinta, jonka hän joutuu siitä maksamaan, on kaksoiselämä; hänen räväkkä sivupersoonansa ei piiloudu elämältä.
Eräänä päivänä Iiris uskoo nähneensä Hertan ihmisvilinässä. Missä Hertta on ollut kaikki nämä vuodet, ja mitä hänelle tapahtui kohtalokkaana festarikesänä?